Hyvin ristiriitainen aihe meikäläiselle. Itse kiroilen paljon, mutta en pidä siitä jos lapset kiroilevat. Itse kiroilin jo kakarana ja oikeastaan vähän kadun sitä... Ei meikäläisellä ollut yhtään hyvää syytä kiroilla, muuta kun että se oli "siistii". No eipä kyllä liioin ole... Osaa se olla hauskaa tietyissä määrin, mutta liikaa käytettynä ei jaksa kiroilulla höystetty huumori kiinnostaa.

No, olkoot keskenään... Ei pitäisi tehdä tällaisista asioista ongelmaa.

Ei aina voi tuo piirtäminen onnistua... Vieressäni istuu hahmoni Icecat. Oma rakas maskottini. <3

Pieni tribuutti Kotipalvelu opiskelijoille, joiden seurassa olen ollut 7.2. asti. En ois ikinä uskonu, että luokka vois olla noin mukava, hauska, ryhmätyökykyinen ja mitä kaikkea. Sellainen porukka saa uusavuttoman laiskurinkin nousemaan mukisematta 6:30 aamulla.

Tämä sarjakuva on tosiaan jatkoa edelliselle. Ei siis vielä hätää, että alkaisin riehumaan, haha!

Koulusta saatu kynäkin kuoli tänään, kun tätä piirsin... Pitäkäämme siis hiljainen hetki kynälle.

Punavalkoinen kuulakärkikynä, 7.2.2012-12.4.2012, Rest In Peace.

Koko. Vitun. Ajan.

Helvetinmoista syyttelyä ja vähättelyä; jos sitä tapahtuis joskus, en ehkä valittais, mutta KOKO ajan. Oon ehkä liian herkkä ihminen, mutta sille en mahda mitään.

Saan paljon kehuja, jotka pitää asiat tasapainossa. Kivoille ihmisille jaksan olla kiva ja jaksan hymyillä, sekä auttaa tarpeen tulle, mutta sellasille arkeensa kyllästyneisiin vanhoihin kärttysiin runkkareihin (eikä tarvi olla edes vanha, riittäähän noita mulkeroita jokaseen ikäpolveen) en kyllä kovin kauaa jaksa olla kovin mukava.

Ai että mulla prakais hermot alta kassaneitinä, voi kistuksen anustappi.

P.S. Mun hermot on kuitenkin aikaa vahvaa terästä ja on tämmöstä paskaa saanu kestää jo kakarasta asti ja nyt vasta alkaa prakaa alta. Ei kovin paha!

Tuona päivänä kun tavattiin kaverin kanssa, en ollut syönyt kunnolla, joten äiti antoi pizzaa mukaan, mikäli tulee nälkä. Oli Zekolla kuitenkin hieno ilme ja saatiin vähän kyllä nauraa. :D

Mutta mulla on reppu täynnä kaikkea ihme krääsää, toisen enemmän tai vähemmän hyödyllisiä. Jesari tosin on hyvin kysytty nykysessä luokassa, mutta ehkä jätän sen pois... :D

Okei, ehken nyt ihan täysin vastaan oo tommosia ammattisanastoja vastaan; onhan se hyvä, että on sellasia sanoja jotta hyvä kuva säilyy. Ongelma on vaan siinä, että yhdelle asialle voi olla niin monta sanaa ja joskus ammattisanasto vetää sen ihan överiksi.

Ite oon nyt 22, eli en nyt kovin vanha, mutta koko iän on opetettu, että tietyillä asioilla on tietyt nimet ja sitten kun meneekin kouluun niin hupsista heijaa, eipäs olekaan oikeat nimet opetttu kotona! Jos kouluts vaatii ammattisanaston opettelua, voin sen kyllä tehdä, mutta kysyn kyllä asiakkailta kummalla tavalla ne haluaa meikäläisen puhuvan.

Tiedä sitten, ehkä otan taas liian herkästi henkeen kaiken. Pakkohan tuostakin on johonkin paasata, että jaksaa sitten taas!

Anteeksi, opettaja.

Paras vekara koskaan. <3

Yksi hyvä syy, miksi en tykkää pitää sukkia. :D

Joskus omat tunteet ovat niin ristiriidassa, ettei tiedä kumpaan suuntaan pitäisi kallistua. On vaikeaa joskus hallita itseään ja valita "oikeat" päätökset oman elämänsä suhteen. Joskus on vain yritettävä parhaansa ja tehtävä niin kuin itsestä tuntuu oikealta. Ulkopuolisia on vaikea, ettenkö sanoisi mahdotonta, miellyttää. Se on ihan normaalia olla itsekäs tietyissä asioissa.

Et voi ajatella, etkä tehdä päätöksiä muiden puolesta tai surkutella muiden epäonnea ja harmitella, kun et voinut tehdä asialle mitään. Se ei ole sinun elämäsi. Voit hallita omaa elämääsi, tehdä omat päätökset ja joko surkutella tai iloita niistä.

Ystävät ja tutut ovat olennainen osa omaa elämää, mutta he eivät päätä sitä, kuuluvatko he sinun elämääsi. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi.

Maidolla oli vain retardi vaihe, kun mitään ei tullut. Tai sitten omaan vaan niin perkeleen hyvän vastustuskyvyn.